Ammattiylpeät koodarit oppivat uutta vaihtelevissa asiakkuuksissa
Kädet syvällä koodissa ovat ohjelmistoarkkitehdit Aleksi Sutela ja Pejam Hassanzadeh. Kumpikin on tutustunut tietokoneisiin jo lapsena ja tehnyt koko työuransa ohjelmistojen parissa. Aleksi on ollut alalla jo yli 20 vuotta mutta haluaa edelleen päästä myös itsekin koodaamaan. Nykyisessä työssään ohjelmistoarkkitehtinä hän suunnittelee arkkitehtuureja uusiin projekteihin, on mukana projektinhallinnassa ja seuraa projektien etenemistä, valmentaa ketteriä menetelmiä ja niiden hyödyntämistä sekä sparraa muita kehittäjiä. Ja tietenkin koodaa.
Koodauksesta en halua luopua. Olen joskus ajautunut pois siitä, mutta aina halunnut palata myös koodaamaan. Vapaa-ajallakin koodaan harrasteprojekteja ja opettelen uutta, Aleksi kertoo.
Pejam valmistui Aalto-yliopistosta kolme vuotta sitten ja on ollut siitä 2,5 Knowitilla, aluksi full-stack devaajana. Alusta asti huomattiin, että Pejamilla oli projekteissa aina hyviä ehdotuksia, ja nyt hän työskenteleekin koodaavana arkkitehtinä. Pejamin tehtäviin kuuluu sovellusten suunnittelua, toteutusta, testausta, pilveen vientiä ja ylläpitoa.
Kirjoitan päivittäin satoja, joskus tuhansia rivejä koodia. On hienoa huomata miten syntyy jotain merkityksellistä. Haluan vaikuttaa asioihin, ja koodin avulla pystyn siihen. Ennen tätä alaa en ollut näin rohkea, että voisin yhtäkkiä vain lähteä tekemään jotain uutta ratkaisua johonkin haasteeseen. Jännittävintä on, kun iso projekti menee tuotantoon, joskus niillä voi olla päivittäin miljoonia käyttäjiä. Tulee ylpeä olo, kun saa olla siinä kehityksessä mukana ja yhdellä napilla vaikuttamaan miljooniin ihmisiin, Pejam sanoo.
Koodarille jatkuva uuden oppiminen on elinehto. Pejam kiittelee, että vaihtelevat asiakkuudet ja monipuoliset työtehtävät tarjoavat sopivasti haastetta ja oppimismahdollisuuksia niin ratkaisujen kuin teknologioiden suhteen. Hän on myös erittäin tyytyväinen, että Knowitilla pääsee aina testaamaan viimeisimpiä teknologioita ja olemaan mukana arvioimassa, voisiko niitä käyttää asiakkailla.
Aleksikin kehuu kannustavaa ilmapiiriä, jossa uusien teknologioiden ja ratkaisujen kokeilemisen lisäksi saa myös rohkeasti haastaa vanhoja tottumuksia projekteissa. Työntekijöiden oppimiseen ja kehittymiseen kannustetaan aidosti, ja siihen saa käyttää työaikaa. Kaikille työajan ulkopuolinen opiskelu ei välttämättä ole mahdollista, ja Aleksi tietää, että opiskelu kyllä kannattaa myös työnantajan kantilta katsottuna. Kokeneena arkkitehtinä Aleksi jatkuvasti sparraa kollegoitaan tekemään selkeää koodia, jossa on esimerkiksi riittävästi koodikommentteja. Silloin koodi on ylläpidettävää, ja sen elinikä on pitkä.
Yksi tärkeä asia, josta ei niin paljon puhuta, on koodaajan oma ammattiylpeys tekemisen suhteen. Ei ole itsestään selvää, että kirjoitettu koodi on nättiä, luettavaa ja ymmärrettävää. Koodia ei esimerkiksi saa laittaa meidän päähaaraan ennen kuin muut tekijät on käyneet sen läpi. Olen kysynyt, olenko liian tiukka vaatimuksissani, mutta vastauksena on ollut, että on hyvä, kun näistä keskustellaan heti projektin alkuvaiheessa, Aleksi kertoo.
Aleksi kuvailee koodia pääasialliseksi tavaksi tuottaa asiakkaille se, mitä he Knowitilta tilaavat. Samoilla linjoilla on myös liiketoimintayksikön johtaja. Kun Harri itse aloitti koodaamisen, algoritmejäkin hierottiin vielä paljon käsin. Nykyisin moni asia hoituu koodin avulla – silloinkin, kun ei varsinaisesti ajatella tilattavan koodia.
Koodi on meille se työkalu siinä missä toisille kynä tai traktori. Kaikki muuttuu koodiksi, ei enää vain ohjelmisto vain myös laitteisto. Kun ennen kannettiin päiväkausia erilaisia palvelimia konesaliin, ja sitten päiväkausia vedettiin johdotuksia ja kytkettiin niitä, sekin on nyt muuttunut koodiksi ja hoidetaan pilvessä, Harri kuvailee.
Kaiken takana tosiaankin on koodi.
